Pelin intiaanit edustavat Lenni Lenape (Delaware) ja Minqua (Susquehanna) -heimoja, eli “northeastern woodlands”-kulttuurialueen intiaaneja. Valtavia eroja itärannikon eri heimojen välillä ei ollut, ainakaan eurooppalaisten silmiin, ja tiedot aikakaudelta ovat tietenkin vajavaisia: ei ole siis mielekästä tai mahdollistakaan pyrkiä pelissä pilkuntarkasti vain 1600-luvun ja Delaware-joen alueen asujen ja elintapojen esittämiseen. Intiaaniasujen rekonstruoinnissa täytyy siis käyttää hyvin lähteenä muidenkin itärannikon alueen intiaaniheimojen asuja sekä myös 1700-luvun huomattavasti runsaampaa dokumentaatiota. Tämä pätee tietenkin vain tiettyyn rajaan saakka: esimerkiksi preerioiden, luoteisrannikon ja subarktisten alueiden intiaanien esinekulttuurit erosivat täysin woodlands-kulttuurista eikä niitä kannata pelissä jäljitellä, samoin modernin ajan intiaanimuoti on myös kovin kaukana siirtokunta-ajan todellisuudesta.

Huomautettakoon vielä että autenttisen oloisten intiaanivaatteiden hankkiminen on jo itsessään haastavaa, ja niissä pelin ajan toimiminen on sitten oma lukunsa. Intiaanihahmon pelaamisessa on eduksi jos omaa edes vähän kokemusta primitiiviteknologiasta tai historiallisesta vaeltamisesta.

Autenttisin materiaali intiaanien vaatteille on rasvaparkittu nahka. Käytännön syistä kaikenlainen aito, luonnollisen oloinen nahka kuitenkin hyväksytään: paremmin kaupallisesti saatavilla olevat kasviparkitut nahat sopivat peliin, etenkin sisna eli kasviparkittu poronnahka on käytännöllinen materiaali. Jotkut modernitkin nahkalaadut, kuten säämiskä, käyvät ulkonäkönsä ja tuntumansa puolesta. Keinonahat ja kiiltonahat ovat sitten jo sopimattomia.

Itärannikon intiaanit eivät valmistaneet varsinaisia tekstiilejä: kasvi- ja eläinkuiduista punottiin kyllä koristeita ja jotain suurempiakin asusteita, ja myös esimerkiksi linnunsulista ja untuvista tehtiin viittoja, mutta kaikki nämä ovat joka tapauksessa isotöisiä ja erikoisia materiaaleja joita ei nykyaikaisesta kangaskaupasta saatavilla tuotteilla voi tyydyttävästi korvata. Suuri haaste intiaanivaatetuksen kokoamisessa on näinollen mukavan ja lämpimän vaatetuksen toteuttaminen ilman tekstiilituotteita. Luonnollisesti jos omistaa jo valmiiksi primitiivinahkavaatteita niin ongelmia ei pitäisi olla.

Turkiksia voi myös käyttää, sillä vaikka ne eivät olleetkaan merkittävässä osassa intiaanien kesävaatetusta niin Suomen kesän realiteetit huomioonottaen niistä ei ainakaan ole haittaa. Kettujen, supikoirien, peurojen, kauriiden, hirvien etc. turkit sopivat kaikki erinomaisesti peliin: oikeastaan ainoastaan lampaantaljat ovat hieman sopimattomia vaatetuksessa, toki niitäkin voi käyttää nukkuma-alustoina pelissä.

Perusvaatteet ovat hyvin yksinkertaisia eikä suuria eroja miesten ja naisten vaatteiden välillä ollut. Lannevaate oli yleisin vaate, ja kesäaikaan miehillä usein ainoa: tosin pelissä suositellaan kyllä vahvasti muutakin vaatetusta ellei ole varma säätilasta ja omasta karaistuneisuudestaan. Lannevaatteesta on kaksi perusmallia, kapea ja pitkä jalkojen välistä vedettävä “läppämalli” sekä vartalon ympäri kiedottava hamemalli. Molemmat käyvät kummallekin sukupuolelle.

Nahkaiset paidat ja mekot tunnettiin myös, miesten puvussa tosin lähinnä kylmän kauden vaatetuksessa, mutta kuten todettua Suomen kesä voi olla viileä joten paitaa on kyllä erittäin sallittua käyttää. Paidan sijaan intiaanimies käytti yleisemmin toisen olkapään paljastavaa viittaa joka on hyvin leimallinen intiaanien vaate. Naisilla viitta voi peittää molemmat olkapäät.

Jaloissa ei välttämättä käytetty muita vaatteita kuin mokkasiineja, pehmeäpohjaisia yksinkertaisia tossuja, joiden valmistustavat ja mallit eivät juurikaan eronneet perinteisistä eurooppalaisista kääntökengistä. Eli kaikenlaiset pehmeät histeltossut käyvät pelissä hyvin intiaaneille. Säärystimet ja täyspitkät lahkeet olivat myös käytössä sekä miehillä että naisilla ja niitä voi myös suositella peliin lämpimästi.

Nämä kaikki edelläkuvaillut vaatteet valmistuvat helposti pehmeästä, ohuehkosta nahasta (esim. säämiskä ja kasviparkittu poronnahka) ja niitä on mukava käyttää. Lämmön takia voi toki käyttää lisäksi myös turkiksia. Intiaanihahmojen pelaajien ei kuitenkaan tarvitse pelissä rajoittua pelkästään nahkoihin ja turkiksiin sillä valkoisilta ostetut kankaan olivat jo 1600-luvulla ruvenneet muuttamaan intiaanien pukeutumista, tosin hitaasti ja paikallisesti. Olisi toivottavaa että kaikki pelin intiaanihahmot pukeutuisivat ainakin osittain oman kulttuurinsa nahkavaatteisiin, mutta myös seuraavat tekstiilituotteet käyvät.

Tyypillisimmin valkoisilta ostettiin värjättyjä villakankaita (Englannissa ja Hollannissa tuotettuja) joita käytettiin sellaisinaan viittoina, kaapuina ja hameina. Tyypillisimmät (tai suosituimmat) värit olivat sininen ja punainen: jossain vaiheessa 1600-lukua ruvettiin tuottamaan myös halvempia, harmaita “kauppahuopia”. Etenkin päälliköt kuvataan jo 1600-luvulla lähes aina eurooppalaisilta saatuun villahuopaan kääriytyneenä, mikä ei tietenkään tarkoita sitä että kaikki intiaanit olisivat niitä käyttäneet. Todennäköisesti ostokankaista ryhdyttiin jo varhaisessa vaiheessa tekemään myös perinteisten intiaanimallien mukaisia vaatteita, esimerkiksi lannevaatteita ja lahkeita: kovin yleistä se ei varmasti vielä 1600-luvulla ollut. Koska kankaat olivat hyvin arvokkaita niitä käytettiin alkuun enemmän kaistaleiksi leikattuina koristeiden osasina kuin metritavarana vaatteiden tekoon.

Satunnaisesti intiaanit saattoivat hankkia myös valmiita vaatteita eurooppalaisilta ja käyttää niitä. Ainakin paidoista on tietoja: kerrotaan, että intiaanisoturit saivat eurooppalaisilta pellavaisia aluspaitoja ja käyttivät niitä yöt ja päivät kunnes paidat olivat pelkkiä riekaleita. Sen suurempaa suuntautumista eurooppalaisen pukeutumisen jäljittelyyn ei kuitenkaan esiintynyt ja monet eurooppalaisten vaatteet olivat intiaanien silmissä varmasti enemmänkin epäkäytännöllisiä kuriositeetteja, voitonmerkkeja ja juhlissa käytettäviä, kuin mitenkään arkista elämänlaatua parantavia käyttöesineitä. Mitään projekteja intiaanien “sivistämiseksi” ja eurooppalaisiin vaatteisiin pukemiseksi ei Uudessa Ruotsissa ollut.