Aseet pelissä

Pelissä tuskin tullaan näkemään suurempia taisteluita ja aseet ovat ennen kaikkea osa puvustusta. Kaikkien aseiden tulee silti olla sellaisia että niitä voi tarvittaessa käyttää varovaisessa larppitaistelussa ilman vaaraa vastustajan loukkaantumisesta tai aseen rikkoutumisesta. Aseiden tulee myöskin sopia aikakauteen (karkeasti +/-50 vuoden tarkkuudella) ja olla materiaaleiltaan ja tyyliltään sellaisia että ne sopivat muutenkin autenttisuusstandardeihin. Teräviä aseita, koristeaseita, muovisia aseita tai muita normaaliin historianelävöityskäyttöön sopimattomia aseita ei tule peliin tuoda, edes “vain koristeeksi”. Pelinjohto tarkastaa kaikki aseet ennen peliä: jos olet epävarma aseesi sopivuudesta peliin, kannattaa kysyä asiasta pelinjohdolta hyvissä ajoin etukäteen kuvan kera, jottei pelipaikalla jouduta kenenkään asetta enää hylkäämään.

Pelaajat oletusarvoisesti hankkivat omalle hahmolleen kuuluvat aseet itse, aivan kuten muutkin propit. Jos sinulla on ongelmia hahmollesi sopivan aseen hankkimisen kanssa, kysele laina-aseita kanssapelaajilta tai pelinjohdolta. Lähtökohtaisesti kenenkään ei tule kantaa pelissä asetta jota hän (pelaaja) ei osaa turvallisesti käyttää: eli jos hahmollesi kuuluisi tai sopisi jokin ase, mutta olet itse epävarma aseenkäyttötaidoistasi, niin kannattaa ottaa käyttöön mahdollisimman kevyt ja turvallinen ase. Pelinjohto neuvoo tarvittaessa.

Teräaseiden proppaamiseen käytetään pelkästään tylsiä, turvallisia ja aidon oloisia aseita: käytönnössä siis elävöitystaistelua tai kamppailu-urheilua varten valmistettuja replika-miekkoja. Aikakauden miekkamalleja käytetään historiallisen miekkailun piireissä paljon joten niiden saaminen peliin ei pitäisi olla mahdoton tehtävä. Rapiirien ja keihäiden pistokärkien tulee olla tylppiä, katkaistuja tai tulpattuja. Keskiaikaiset miekkatyypit eivät sovi aikakauteen.

Muiden lähitaisteluaseiden, kuten kirveiden ja nuijien, tulee myös olla turvallisia, mahdollisilta teriltään tylsiä sekä riittävän kevyitä jotta niitä voi hallita. Intiaanien jousina käyvät kaikenlaiset suorat puujouset, ei muovijousia eikä aasialaistyyppisiä jousia kuitenkaan. Jousien kanssa käytetään kärjestään pehmustettuja nuolia: nuolten kärjet tulee tehdä vastaamaan Sotahuudon bofferinuolistandardeja, joskin nuolten kärjen ulkoasun tulisi olisi bofferinuolta säädyllisempi. Kärjen päällystäminen kankaalla on suositeltavaa.

Tuliaseita propataan toimimattomilla replikoilla: aikakauteen sopivia pitkiä aseita ei juurikaan ole markkinoilla, mutta matkamuistoreplika-tyyliset piilukkopistoolit käyvät peliin kunhan eivät ole liian muovisia. Pyssyreplikoiden pitää siis joka tapauksessa sopia pelin historialliseen viitekehykseen, jos olet tästä epävarma kysy pelinjohdolta neuvoa.

Aseet aikakaudella

Eurooppalaisten säätyläismiesten pukeutumiseen kuului (papistoa lukuunottamatta) olennaisena osana miekka. Alemmankin säädyn miehet kantoivat usein asetta etenkin täällä siirtokunnissa, ja itse asiassa monissa Amerikan siirtokunnassa kaikkien miesten jopa edellytettiin omistavan aseen. Ylellisyysasetukset tietenkin säätelivät sitä kuinka koreita aseita kukakin saattoi käyttää.

Erilaisia miekkatyyppejä oli 1600-luvulla käytössä hirmuinen määrä: näitä on myöhemmin kategorisoitu suurella tarmolla, aikakauden ihmiset tuskin miettivät niin tarkkaan luokitteluja ja esimerkiksi ruotsalaisille useimmat miekat sopivat nimen “värja” alle. Värja saattoi olla upseerin pitkällä lyömä- ja pistoterällä varustettu vanhahtava side sword, herrasmiehen koristeltu ohutteräinen rapiiri tai tavallisen sotilaan lyhyellä lyömä- ja pistoterällä varustetu uuden muodin mukainen vallooni- tai schwedendegen-miekka. Pistomiekkojen rinnalla oli käytössä paljon myös lyömämiekkoja: sekä pitkiä, korikahvaisia malleja ratsuväellä että lyhyitä, leveä- ja yksiteräisiä tussakoita. Ratsuväki käytti myös puolalaisten ja unkarilaisten mallien mukaisia sapeleita. Miekan kanssa kannettiin hyvin usein tikaria.

Sota-aseena käytettiin lisäksi jalkaväessä pitkää piikkikeihästä -joka oli tietenkin täysin hyödytön yksinään käytettynä ja rasittava mukana raahattava metsässä- sekä yksittäiselle taistelijalle käytännöllisempiä lyhyitä keihäitä sekä varsikirveitä. Nämäkin olivat kuitenkin ennen kaikkea eurooppalaisten taistelukenttien ja vartiomiesten aseita joten kovin suurta suosiota ne eivät Amerikassa ehtineet saavuttaa. Toisaalta Euroopassa jo vanhanaikaisena lähes kokonaan hylätty suojavaruste kilpi (pyöreässä, keskikokoisessa mallissaan) koki pienoisen renessanssin 1600-luvun alkupuoliskolla Amerikassa, kuten kävi myös yhtälaisen vanhentuneille kangaspanssareille ja rengaspaidoille: ne havaittiin hyödyllisiksi jousilla aseistautuneita intiaaneja vastaan sodittaessa. Sitä mukaa kun eurooppalaiset ryhtyivät sotimaan myös toisiaan vastaan ja intiaanit saivat toisaalta käyttöönsä tuliaseita, nämä suojavarusteet hävisivät Amerikassakin käytöstä 1600-luvun jälkipuoliskolla.

Tuliaseet olivat jo hyvin laajassa käytössä ja etenkin Amerikassa ensisijainen valinta useimpien aseeksi: niiden lataamisen hitaus edellytti silti miekan tai muun vara-aseen kantamista mutta taistelut pyrittiin aina käymään tykkien ja muskettien ehdoilla. Ratsuväki tai suuret keihäsmuodostelmat olivat epäkäytännöllisiä Amerikan erämaissa. Euroopan suurarmeijoiden pääase lunttulukkomusketti oli yleinen myös siirtokunnissa, mutta sitä käytännöllisemmiksi sissisodankäyntiin ja metsästykseen oltiin havaittu kevyemmät ja uudenaikaisemmilla sytytysmekanismeilla varustetut piilukkokiväärit ja -musketit. Ruotsalaisilla oli käytössä yksinkertainen sieppolukko, englantilaiset olivat kehitelleet mekanismia eteenpäin ja ranskalaisten lukkotyyppi oli edistyksellisin (klassinen piilukko joka pysyi käytössä melko muuttumattomana 1800-luvulle saakka). Pitkien aseiden lisäksi käytettiin pistooleja, jotka olivat perinteisesti rataslukkoisia ja kalliita ratsuväen aseita mutta halvempien piilukkomallien tullessa markkinoille hieman laajemminkin saatavilla.

Perinteiset intiaaniaseet olivat nuijat, jouset sekä kivikärkiset keihäät ja kirveet. Siinä missä jouset ja keihäät sopivat myös metsästykseen ja kirveet puiden kaatoon, pallopäiset puunuijat olivat yksinomaan sota-aseita ja näinollen koristeltuja soturin arvon symboleja. Pallopäänuija on hyvin leimallinen metsäalueen intiaaniheimojen ase, hyvin dokumentoitu ja käytössä (tanssirekvisiittana) nykyaikaan asti säilynyt esinetyyppi. Myös kanootin melat saattoivat toimia taisteluvälineinä nuijan tapaan. Nuijat sopivat erityisen hyvin sodankäyntiin jonka tarkoitus oli ottaa vankeja, mutta eivät olleet tietenkään kovin tehokkaita panssaroituja ja miekoin varustettuja eurooppalaisia vastaan. Nuolia ja heitettyjä keihäitä eurooppalaiset pelkäsivät syystäkin enemmän. Intiaanit olivat myös hyvin nopeita omaksumaan tuliaseiden käytön ja vaikka eurooppalaiset yrittivät teoriassa rajoittaa muskettien myyntiä “villeille”, merkitsi lukuisten keskenään kilpailevien siirtokuntien olemassaolo rannikolla sitä että käytännössä löytyi aina joku joka myi aseita ja ruutia intiaaneille.

Naiset eivät yleisesti ottaen käyttäneet aseita kuin poikkeustilanteissa eivätkä tietenkään myöskään kantaneet niitä pukunsa osana. Sama pätee sekä eurooppalaisilla että intiaaneilla: jälkimmäisillä tosin sillä poikkeuksella että joissain heimoissa naisetkin saattoivat metsästää, sodankäynnin ollessa kuitenkin aina vain miesten hommaa. Ja toisaalta, eurooppalaisten uudisasukasnaisten tiedetään opetelleen aseiden (pääosin tuliaseiden) käyttöä Amerikan siirtokunnissa ja käyttäneenkin niitä kotinsa puolustamiseen. Koska kyseessä on fiktiivinen liveroolipeli olemme tietenkin hyödyntäneet näitä poikkeuksia häpeämättömästi. Toisin sanoen, useampikin naishahmo saattaa pelissä kantaa tai käyttää asetta, ja ei, se ei ole kuitenkaan “normaalia” joten siihen voi suhtautua hahmoonsa sopivalla tasolla ihmetellen kuitenkin pitäen mielessään että kyseessä on seikkailullinen peli jossa nyt saattaa tapahtua kaikkea epätavallista.

Aseiden käyttö

Kun pelissä tulee taistelutilanne, kamppailkaa rauhallisesti ja kokemattomamman taistelijan tahdin mukaisesti. Jos kyseessä on kaksintaistelutilanne tai muuten ennakoitavissa oleva taistelu, voit yrittää sopia taistelun kulun etukäteen vastustajasi kanssa offgame-neuvottelulla (mutta vain mikäli tämä on neuvottelu on mahdollista käydä huomaamattomasti ja rikkomatta muiden eläytymistä). Jos kyseessä on joukkotaistelu, tulee olla erityisen varovainen: joukkotaistelun sattuessa suosittelemme ensinnäkin vahvasti että vähänkään epävarmat taistelijat eivät ottaisi siihen aktiivisesti osaa ja toiseksi että ne jotka taistelevat, pyrkisivät mieluummin “rehtiin paritaisteluun” yhden vastustajan kanssa kuin kylkiin ja selkään koukkimiseen.

Taistelu on sopivampi lopettaa toisen osapuolen lievään haavoittumiseen, pakoon tai antautumiseen kuin kuolettavaan haavoittumiseen tai kylmäveriseen teloitukseen: säästäkää nämä kohtalokkaat lopetukset vain oikeasti melodramaattisiin juonikuvioihin. Kenenkään ei tarvitse pelissä kuolla nopeasti ellei halua tai tilanne sitä ehdottomasti vaadi: se, että taistelun uhreja pitää hoitaa on realistista ja antaa kaikille enemmän pelattavaa.

Teräviä puukkoja ei koskaan käytetä taistelussa, ei edes uhkailussa tai salamurhassa! Jos edessä on taistelu jonka ehtii ennakoida, on puukko hyvä ottaa etukäteen pois vyöltä ja laittaa turvalliseen paikkaan – etenkin jos kyseessä on aseeton taistelu!

Miekkailtaessa käytetään aina vain lyöntejä, ei pistoja vaikka käytössä olisikin pistomiekka – taistellaan siis Hollywood-tyyliin suurin kaarin. Missään nimessä ei siis taistella autenttiseen rapiiritaistelutyyliin tehdän pistosyöksyjä! Lyöntejä ei viedä perille ja miekkailu lappeella on suositeltavaa, mikäli mahdollista.

Keihäällä taistellessa tulee olla erityisen varovainen – keihästä eivät saa pelissä käyttää pelaajat jotka eivät ole saaneet opastusta taistelussa normaalin piston sijaan käytettävää ohipisto-tekniikkaan esim. Harmaasusien taistelutreeneissä.

Emme ole asettaneet jousille paunarajaa mutta edellytämme että kaikki jousiampujat käyttävät joustaan maksimissaan 25 paunan vedolla – jos tätä suosittua rehdin bofferinuolikäytön ylärajaa ei osaa itse arvioida, kannattaa se mitata etukäteen ja merkata nuoliinsa. Lyhyeltä etäisyydeltä ei ole suotavaa ampua, sen sijaan on sallittua yksinkertaisesti sanoa “nuoli” kohteelle joka on liian lähellä turvalliseen ampumiseen, ja kohteen tulee ottaa reilusti osumaa. Ammuttuja nuolia ei voi kierrättää välittömästi vaan ne pitää tarkastaa ensin. Muiden nuolia ei ole suotavaa ampua mutta ne on rehtiä kerätä mukaan tai nostaa näkyvään paikkaan maastosta.

Tuliaseita käytetään pum-säännöllä: ampuja huutaa “Laukaus!” ja osoittaa aseellaan kohdetta, ja on kohteen tehtävä arvioida osuiko häneen vaiko eikö (eikä ampujan ole sopivaa huudella kohteen ratkaisusta). Jos etäisyys on lyhyt tai jos kohde tuli yllätetyksi, hänen on soveliasta ottaa aina osumaa. Jos tilanne on sekavampi, etäisyyttä enemmän ja/tai kohde oli nopeassa liikkeessä hänen ei tarvitse ottaa osumaa ellei halua.

Kaikki tuliaseet pelissä ovat hitaita ladata: lataamiseen kuluu noin minuutti, sitä ei voi tehdä makuulta ja ampujalla pitää olla kaikki varusteensa mukanaan. Kokemattomammat hahmot eivät todennäköisesti onnistuisi lataamaan asettaan tulen alla. Käytännössä hektisessä, lyhyiltä etäisyyksiltä käytävässä taistelussa pelissä kukaan ei lähde lataamaan aseitaan vaan ne toimivat kertakäyttöisesti: kun on kerran ammuttu siirrytään lähitaisteluun tai paetaan. Jos laukaustenvaihtoa käydään pidemmältä matkalta ja staattisemmin, voi aseensa ladata toistaen realistiset latausvaiheet pantomiimina: jos et tiedä miten tämä todellisuudessa tapahtuisi, kysy neuvoa pelinjohdolta. Painotettakoon kuitenkin, että pidemmät tulitaistelut pum-säännöillä ja pantomiimilatauksilla ovat käytännössä hyvin kömpelöitä liveroolipelissä joten lähtökohtaisesti kaikkia tuliaseita voi käyttää pelissä vain kerran per taistelu.

Pelinjohdolla on pelissä käytössä luvanvaraisia, toimivia mustaruutiaseita joilla voidaan ampua paukkulaukauksia. Niitä käytetään kuitenkin vain näytöksenomaisesti ja turvallisissa tilanteissa. Näitä aseita ei luovuteta kenenkään muun kuin luvanhaltijan käyttöön eikä niitä voi näinollen pelissä esimerkiksi ryöstää.