Pelin eurooppalaisista hahmoista valtaosa on alempisäätyistä väkeä, uudisasukkaita, sotilaita ja seikkailijoita. Täten hahmojen pukeutuminen on melko yksinkertaista ja käytännöllistä. Pelin harvoilla säätyläishahmoillakaan (papit, virkamiehet, upseerit) ei liene tarvetta pukeutua hovipukuihin tilanteesta ja ympäristöstä johtuen, vaikka luonnollisesti pelissä pyritään silti siihen, että hahmon asema näkyy tämän pukeutumisesta. Amerikan uudisasukkaat pukeutuivat hyvin pitkälti Vanhan maailman yleisen tyylin mukaisesti, mutta käytännön syistä sekä ehkä myös vahvan protestanttisen hengen takia siirtokuntien vaatetusmuoti oli melko vaatimaton joten hillittömimmät myllynkivikaulukset ja silkkiliinat eivät nähneet pahemmin käyttöä Delawaren metsissä.
1600-luvun muodikas miestenpuku koostui pussittavista polvihousuista, tiukoista polvipituisista sukista, istuvasta ja lyhythelmaisesta takista (dubletista) sekä huopaisesta lierihatusta. Kaikki nämä vaatekappaleet olivat löytäneet tiensä myös rahvaan vaateparteen. Ruotsalaiset talonpojat saattoivat silloin tällöin edelleen käyttää joitain keskiaikaistyylisiä vaatekappaleita arkikäytössä – esimerkiksi tiukkoja housuja polvihousujen sijaan, yksinkertaisia pitkähelmaisia takkeja lyhyen dubletin sijaan – mutta yleisesti ottaen kaikkien yhteiskuntaluokkien vaatteet perustuivat jossain määrin yhtenäiseen 1500-luvun lopulla uudistuneeseen muotiin ja erosivat selkeästi aiempien vuosisatojen tyylistä. Suomeksi tämä tarkoittaa tietenkin sitä että monia keskiaikapuvun osia ei voi suoraan hyödyntää pelin aikakaudella.
Vastaavasti myös naisten kansanpuku Ruotsissa ja muuallakin Pohjois-Euroopassa pohjautui 1500-luvun espanjalaismuotiin, joka syrjäytti monet keskiaikaiset vaatemallit. Naisen puvun osat olivat hame, röijy, liivi, esiliina ja huivi. Kyseessä oli siis ns. renessanssipuku joka säilyi suhteellisen pienillä muutoksilla käytössä 1800-luvulle asti.
Rahvaan puvun materiaalit Ruotsissa olivat pääosin itse kasvatettuja – pellavaa, hamppua ja villaa – ja kotona kudottuja. Päällysvaatteiden villakangas tampattiin huopamaiseksi saraksi. Lampaanvillan luonnolliset värit valkoisesta harmaan ja ruskean kautta mustaan olivat villavaatteiden tyypillisimmät värit. Lampaantaljoja muokattiin kotona talvivaatteiden vuoriksi ja karvattomasta nahasta tehtiin myös työvaatteita, mm. housuja. Verkaa, eli värjättyä ulkomaista villakangasta käytettiin paremmissa vaatteissa rahvaankin parissa, joskin kruunu pyrki rajoittamaan ulkomaisten kankaiden tuontia sekä säädynvastaista pukeutumista laein.
Peliin sopivan rahvaan miehen asun voisi koostaa esimerkiksi seuraavista osista: jalkaan pitkät villasukat (puikoilla kudotut sukat ovat aikakaudella jo käytössä) tai tiukat kankaiset lahkeet ja niiden päälle polvihousut. Löysä pellavapaita – johon voi peliä varten erikseen askarrella muodikkaan kauluksen – on melko ajaton vaate, ja sen päällä voi pitää joko istuvaa dublettia tai sitten löysempää, edestä napitettavaa takkia. Myös liivi (hihattoman dubletin tyylinen kankainen, tai sotilaiden kylteriä jäljittelevä nahkainen) on sopiva lisä miehen asuun. Päähineissä on valinnanvaraa, huopaisen lierihatun lisäksi kankaiset patalakit sekä barettityyliset lakit (bonnet) ovat ainakin sopivia, samoin neulotut pipot, väinämöislakit ja periruotsalaiset tonttuhatut.
Uudisraivaajanainen voisi puolestaan pukeutua vyötärölle laskostettavaan yhdestä pitkästä kangaskaistaleesta tehtyyn hameeseen, pellavaiseen alusmekkoon ja/tai paitaan, takkimaiseen röijyyn tai pelkkään liiviin, sekä tietenkin esiliinaan, päähuiviin ja mahdollisesti hartiahuiviin. Huivin lisäksi tai sen sijaan myös naisilla on varaa valita vaikka minkälaisista päähinetyypeistä.
Säätyläishahmot voivat käyttää pelissä paremmista materiaaleista tehtyjä sekä koristellumpia versioita edellämainituista perusvaatteista, sekä esimerkiksi pitsisiä kauluksia ja sulin koristeltuja hattuja: samoin hartiaviitat ja tihein nappirivein koristetut päällystakit ovat käteviä korkeamman aseman tunnuksia.
Aikakauden jalkineissa jäykkä pohja ja pieni korko olivat jo arkipäivää, tosin rahvas käytti suutarin tekemiä uudenaikaisia kenkiä lähinnä vain pyhinä ja vanhan mallisia pehmeitä kääntökenkiä tehtiin itse kotona arkikäyttöön. Sotilailla, virkamiehillä ja keskiluokalla oli yleisessä käytössä soljella edestä suljettava, tylppäkärkinen pikkukenkä: miesten ja naisten mallit eivät suuremmin eronneet toisistaan. Hyvin pitkävartiset kääntövarsisaappaat olivat muodikkaita niillä joilla oli niihin varaa. Tässä pelissä on lisäksi – kerrankin! – sallittua käyttää tuohivirsuja, jos pelaa metsäsuomalaishahmoa.
Siitä että eurooppalaiset siirtokuntalaiset olisivat omaksuneet intiaanien vaatemalleja ei löydy tietoja eikä se olisi kovin uskottavaa, eurooppalaiset kuitenkin pyrkivät muodostamaan Amerikkaan pienoisversioita omista yhteiskunnistaan eikä “pakanoiden” jäljittelyä katsottu hyvällä. Uuden maailman materiaaleja, siis nahkoja ja turkiksia, toki käytettiin eurooppalaistyylisten vaatteiden valmistukseen. On mahdollista että metsästykseen, tutkimusmatkailuun ja kaupankäyntiin suuntautuneet eurooppalaisyksilöt käyttivät silti paljonkin intiaanivaatteita ja näinollen pelissä tiettyjen “metsäläistyneiden” eurooppalaishahmojen puvustus voi olla hyvin intiaanivaikutteista, mallia voi ottaa myöhempien vuosisatojen turkismetsästäjä-, voyageur- ja “mountain man” -muodeista.
