Vuonna 1654 pysyviä eurooppalaisten siirtokuntia on Pohjois-Amerikan itärannikolla Floridasta Newfoundlandiin. Kolonialistivaltoja Pohjois-Amerikassa ovat Espanja, Ranska, Englanti, Hollanti sekä Ruotsi, viimeeksimainittu kaikkein vähäpätöisimpänä. Useimmat siirtokunnista sijaitsevat aivan rannikolla sekä suurten jokien varrella eikä vakituinen asutus ole siis vielä levinnyt Appalakkien vuorijonon yli länteen.
Epäilyttävät katolilaiset espanjalaiset ja ranskalaiset ovat kaukana Uudesta Ruotsista, espanjalaiset etelässä ja ranskalaiset pohjoisessa. Useimmat Uuteen Ruotsiin tulleet ovat kuitenkin olleet kosketuksissa ainakin espanjalaisiin, sillä laivat Ruotsista Uuteen Ruotsiin kulkevat merivirtojen ja tuulten takia Karibian kautta ja Floridan ohi. Karibialla tehdään kauppaa espanjalaisten kanssa, mutta myös heikäläiset merirosvot ovat uhkana. Myös ranskalaiset ja englantilaiset ovat läsnä Karibialla. Pohjoisessa asuvat ranskalaiset ovat puolestaan tunkeutuneet turkisten perässä kaikista eurooppalaisista syvimmälle sisämaahan, St. Lawrence-jokea pitkin Suurille Järville asti.
Englantilaiset
Välittömästi Uudesta Ruotsista lounaaseen, Chesapeaken lahdella sijaitsee Marylandin siirtokunta jonne on muutaman päivän matka jalan tai purjehtien. Sen eteläpuolella sijaitsee vanha Virginian siirtokunta. Näiden siirtokuntien asukkaita ruotsalaiset kutsuvat “eteläenglantilaisiksi” ja heidän kanssaan Uuden Ruotsin uudisasukkaat ovat melko paljon tekemisissä.
Pohjoisessa Uuden Hollannin toisella puolella Raikasjoen (nyk. Connecticut river) varrella ja siitä ylöspäin asuvat puolestaan “pohjoisenglantilaiset”, hieman tuntemattomampi porukka: siis Uuden Englannin siirtokuntien asukkaat. Pohjoisen siirtokunnista enemmistö on puritaanien asuttamia ja melko vahvasti itsehallinnollisia siinä missä etelän siirtokunnat ovat vahvemmin kytköksissä kruunuun.
Niin, kruunusta puheenollen Englantihan ei tällä hetkellä ole kuningaskunta, vaan tasavalta, pelin aikaan eletään ns. Cromwellin protektoraattikaudella. Sisällissota päättyi jo vuosia sitten mutta täällä Amerikassa tilanne on hieman erilainen: Uuden Ruotsin naapurissa sijaitseva Marylandin siirtokunta on edelleen kuninkaalle uskollinen (ja katolistakin uskontoa suvaitseva), siinä missä Virginia on vastikään siirtynyt rojalisteilta tasavaltalaisille, ja puritaanisiirtokunnat ovat nyt tietenkin kaiken aikaa olleet vahvasti tasavaltalaisia.
Englannin siirtokunnat ovat kaikista siirtokunnista väkirikkaimpia ja englannin kieli on vakiintumassa yleisimmäksi kauppakieleksi Pohjois-Amerikassa. Englanti ja Hollanti käyvät parhaillaan merisotaa kauppareittien hallinnasta.
Hollantilaiset
Ruotsalaisten lähimmät naapurit ja pahimmat kilpakumppanit ovat vauraat hollantilaiset pohjoisessa, Pohjoisjoen (nyk. Hudson River) varrella. Uuden Hollannin keskus on Uuden Amsterdamin kaupunki, joka sijaitsee Manhattanin saarella Pohjoisjoen suulla. Uuteen Amsterdamiin pääsee purjehtimaan nopeasti rannikkoa pitkin tai kulkemaan maateitse koilliseen. Hollantilaiset ovat hyvin aktiivisia kaupankäynnissä ja Uusi Amsterdam on koko rannikon kaupankäynnin keskus: maanviljelijöitä heillä on sen sijaan hyvin vähän. Uuden Ruotsin asukkaat ovat hyvin monissa asioissa riippuvaisia Uudesta Amsterdamista: omien laivojen puuttuessa esimerkiksi kaikki posti ja matkustajaliikenne Eurooppaan päin kulkee Uuden Amsterdamin kautta.
Uusi Ruotsi ei olisi aikanaan syntynyt ilman hollantilaisten myötävaikuttamista, ja samoin Ruotsin merimahti nojaa hyvin vahvasti hollantilaiseen tietotaitoon, aivan kuten Ruotsin suurvalta nojaa hollantilaiseen lainarahaan ja hollantilaisiin aseteollisuusmagnaatteihin. Samaan aikaan Pohjois-Amerikassa nämä kaksi valtakuntaan ovat törmäyskurssilla Eteläjoen hallinnasta.
Hollantilaiset kokevat pienen ruotsalaissiirtokunnan uhaksi itselleen ja havittelevat Eteläjokea itselleen, ja ovat perustaneet sen varteen useita linnakkeita ruotsalaisten vastalauseista huolimatta: näistä Fort Casimir on tällä hetkellä aktiivisessa käytössä ja varjostaa kiusallisesti Fort Kristiinaa. Ruotsalaiset ovat toisaalta myös häätäneet hollantilaisia kauppiaita ja laivoja alueeltaan, näissä tilanteissa on ollut asevoimia läsnä mutta ilkeitä sanoja ja hiuksista vetämistä kovempia otteita ei ole toistaiseksi käytetty. Uuden Hollannin ja Uuden Ruotsin välinen tilanne Eteläjoella on eräänlainen kylmä sota, joskin hyvin epäsuhtaisten voimien välinen.
Uuden Hollannin siirtokunnan kuvernöörinä toimii Peter Stuyvesant, hyvin aikaansaava mies, joka ei ruotsalaisia rakasta