1600-luvun aikana Ruotsista tuli Itämeren alueen suurvalta joka hallitsi paitsi Suomea myös provinsseja Baltiassa ja Saksassa. Tämän mahdollisti Kustaa II Adolfin aikana tapahtunut hallinnon kehittäminen, maan rajallisten luonnonresurssien (lähinnä kuparin ja tervan) tehokas hyödyntäminen sekä sotilaalliseen voimaan panostaminen. Soturikuninkaan kuoleman jälkeen menestys valloitussodissa kuitenkin taittui ja valtakunta kärsi menetyksiä. Lisäksi, Ruotsi oli taloudellisesti heikko maa, sillä valtamerten avautuminen oli vähentänyt Itämeren painoarvoa Euroopan kaupassa, ja hollantilaiset olivat saamassa yliotteen kaupasta myös sen alueella. Siksi Ruotsin voimakas virkamies-aristokratia halusi yhdistää Itämeren kaupan “Läntiseen mereen” (Atlanttiin) ja Uuden maailman halpoihin intiaanituotteisiin, mutta omilla ehdoillaan.

Eurooppalaisten maailmanvalta levisi 1600-luvulla kauppakomppanioiden välityksellä. Valtiot (kruunut) suosivat näitä koska ulkoistettujen retkien riskit olivat suoraa laajentumista pienemmät, ja samalla ulkomaankauppaa oli helpompi säännellä ja verottaa. Ajan johtava talousajattelu oli näet “merkantilistista”: kaupan tuli olla valtion hallinnassa ja kartuttaa sen rahavarantoja ulkovaltojen kustannuksella. Myös yksityiset kansalaiset saattoivat investoida näihin komppanioihin (Ruotsissa käytännössä lähinnä hallintoaristokraatit kuten Oxenstiernat, Flemingit ja Bondet sekä kauppakaupunkien porvarien yhteenliittymät).

Ruotsin siirtomaapyrkimykset olivat alusta loppuun tiiviissä yhteydessä Hollannin, ajan johtavan kauppavallan, toimiin. 1600-luvun alun sotien jäljiltä Ruotsilla oli huomattavia velkoja hollantilaisille, ja myös Uuden Ruotsin kauppakomppaniaa perustettaessa hollantilaiset investoivat siihen sekä pääomaa, tietotaitoa että asiantuntija-apua. Komppanian ensimmäinen johtaja ja samalla Uuden Ruotsin kuvernööri olikin hollantilainen Peter Minuit, Uusien Alankomaiden siirtokunnan entinen johtaja. 1640-luvulla hollantilaiset kuitenkin myivät osakkeensa, ilmeisesti koska komppanian voitot eivät olleet heidän makuunsa riittäviä.

Hollantilaisia sijoittajia kiinnostivat erityisesti Euroopassa muotiin tulleet majavannahat. Ruotsalaisesta näkökulmasta Amerikan tärkein tuote oli tupakka, jota vietiin etenkin Viipurin kautta Venäjälle. Vuosina 1641-1649 Uuden Ruotsin komppanialla oli monopoli kaikkeen Ruotsissa käytävään tupakkakauppaan, mutta kuningatar Kristiina peruutti tämän privileegion, mahdollisesti koska tuontimäärät pysyivät pieninä. 1647 laajamittainen tupakankasvatus olikin lopetettu Uudessa Ruotsissa, siirtolaisten keskittyessä tuottamaan ruokaa omiin tarpeisiinsa.

Verrattuna hollantilaisten itsenäisiin komppanioihin Uuden Ruotsin kauppakomppania oli tiiviisti kruunun ja kauppakamarin ohjauksessa. Ruotsissa siirtokunnan asioista vastasi vuodesta 1644 kansleri Axel Oxenstierna, valtakunnan ylin virkamies. Komppania (siis kruunu) omisti kaiken Uuden Ruotsin maa-alan, jota sinne laivatut talonpojat viljelivät saaden palkakseen puolet sadosta. Tämä synnytti runsaasti ristiriitoja, sillä jo emämaassa itsenäiseen talonpitoon tottuneet talonpojat olivat lähteneet uuteen maailmaan leventääkseen taloaan ja eloaan, eivät ryhtyäkseen maanvuokraajiksi tai kuvernöörin alustalaisiksi. Vuoteen 1654 mennessä yksityinen maanomistus ei kuitenkaan ollut mahdollista (poikkeuksena kuvernöörin talon maat).

Siirtokunnan vaiheet kevääseen 1654

Ensimmäiset ruotsalaiset saapuivat Delaware-joen suulle 1638 ja rakensivat Fort Kristinan lennilenape-intiaaneilta (omassa terminologiassaan) ostamalleen maalle. Paikalla oli aiemmin sijainnut hollantilaissiirtokunta jonka intiaanit olivat tuhonneet. Vuoteen 1654 mennessä Uuteen Ruotsiin on saapunut kahdeksan laivakuntaa joiden reitti siis kulki Göteborgista Kanariansaarille, “kauppatuulten” (koillispasaati) viemänä Karibialle, ja sieltä Amerikan rannikkoa pohjoiseen. Paluureitti vei suoraan pohjoisen Atlantin yli. Laivat olivat:

1. Kalmar Nyckel ja Fågel Grip (1638). Kuvernööri Peter Minuit sekä parikymmentä sotilasta ja virkamiestä. Minuit kuolee samana vuonna.
2. Kalmar Nyckel (1640). Muutama kymmenen uudisasukasta.
3. Freedenburg (1640). Hollannista lähtenyt laiva joka toi tyytymättömiä ja siis maanpettureiksi ryhtyneitä maanviljelijöitä Utrechtin läheltä.
4. Kalmar Nyckel ja Charitas (1641). Isompi joukko uudisasukkaita, mukaanlukien metsäsuomalaisia Värmlannista sekä rangaistusvankeja (avionrikkojia, sotilaskarkureita, omenavarkaita).
5. Fama ja Svanen (1643). Uusi kuvernööri Johan Printz sekä paljon uudisasukkaita (jälleen rikollisia ja metsäsuomalaisia perheineen).
6. Fama (1644). Tuleva varakuvernööri Johan Papegoja sekä sekalainen joukko seikkailijoita.
7. Gyllene Hajen (1646). Vain vähän uusia siirtokuntalaisia.
8. Svanen (1648). Vähän ja kiireessä värvättyä väkeä, mm. maankiertäjiä.
9. Kattan (1649). Tärkeä ja odotettu täydennyslaiva ei saavu perille vaan kaapataan Karibialla.

Uusi Ruotsi vahvistui Johan Printzin kuvernöörikauden (1643-53) alussa, jolloin rakennettiin useita uusia linnoituksia (Nya Älvsborg ulompana joen suulla ja Nya Göteborg yläjuoksulla Tinicum-saarella), asutusalueita (mm. Torne ja Nya Vasa) sekä kuvernöörin massiivinen kartano Printzhof (myös Tinicumilla). Kuvernöörin saama käskykirje teki hänestä ylimmän diplomaatin, kauppiaan ja tuomarin (ja agronomin ja papin) valtakunnassaan. Printz (intiaaneille Mechatz, “isomaha”) oli pompöösi ja ankara hallitsija. 22 siirtokuntalaista allekirjoitti vuonna 1653 valituskirjeen jossa he syyttivät Printzin kieltäneen heiltä yksityisen kaupankäynnin, kalastamisen ja metsänkäytön, ja väkivalloin ottaneen haltuunsa suomalaisten siirtokuntalaisten maatiloja. Printz teloitutti valittajien johtajan Anders Jönssonin ja loput joutuivat pakenemaan hänen vihaansa.

Tähän mennessä siirtokunnan kehitys oli pysähtynyt myös niukkaan tukeen emämaasta: kyvykkäitä siirtokuntalaisia ja kauppatavaraa ei saatu riittävästi ja väkiluku pysyi liian alhaisena (alle 200; vrt. Uuden Amsterdamin 4,000 hollantilaista ja Virginian 20,000 englantilaista). Koko 1640-luvun ajan siirtokuntalaisten rekrytointi perustui enemmän tai vähemmän pakkoon. Uuden Amsterdamin uuden kuvernöörin Peter Stuyvesantin Delawarelle rakennuttama Fort Casimir häiritsi aiemmin hyvin sujunutta kauppaa intiaanien (lennilenapejen sekä kauas sisämaahan ulottuvaa kauppa-imperiumia pyörittäneiden irokeesien) kanssa. 1653 Printz kyllästyi odottamaan vastausta kirjeisiinsä ja päätti matkata itse Ruotsiin kertoakseen siirtokunnan tilasta. Sijaisekseen hän jätti vävynsä Johan Papegojan.

Pelin kannalta keskeisiä seikkoja

• Peli sijoittuu toukokuuhun 1654.
• Edellinen laiva Ruotsista on saapunut 1648 ja sen lasti oli vähäinen. Käypä kauppatavara on vähissä ja väestä on pulaa.
• Pienimuotoinen henkilö- ja postiliikenne vanhaan maailmaan on kulkenut Uuden Amsterdamin kautta. Ruotsi ei ole sodassa Hollannin kanssa, mutta uuden johtajansa, puujalkaisen Peter Stuyvesantin johdolla hollantilaiset ovat käyneet röyhkeämmiksi Delawarella.
• Viime vuoteen asti siirtokunta on ollut Johan Printzin (ei pelissä) ankarassa komennossa. Tämä piti kuitenkin sekä intiaanit että hollantilaiset aisoissa.
• Nyt varakuvernöörinä on Johan Papegoja (Printzin vävy, pelaajahahmo) sekä hänen puolisonsa Armegot (Printzin tytär, pelaajahahmo) joka hallitsee Printzhofissa Uuden Ruotsin “ensimmäisenä naisena”.
• Viime vuonna Printziä vastaan kirjelmöineet siirtokuntalaiset pakenivat tämän vihaa erämaahan metsärosvojen ja intiaanien pariin (pelaajahahmoja). Väen vähäisyydestä kärsivälle siirtokunnalle tämä oli menetys.
• Uuden Ruotsin keskeinen kiistanaihe on siirtokuntalaisten oikeudet, erityisesti omaan maahan ja tilaan. Printz piti tiukasti kiinni siitä että kaikki maa on komppanian ja siis kuvernöörin hallinnassa.

Lähteet

• Carol E. Hoffecker ym. (toim.): New Sweden in America (erit. artikkeli “The Crown of Sweden and the New Sweden Company”). 1995.
• Rune Ruhnbro (toim.): New Sweden in the New World 1638-1655 (erit. artikkelit “A Swedish Colony in North America”, “Johan Printz of New Sweden” ja “Sweden’s First Voyagers to America”). 1988.
• Wikipedia: Nya Sverige
• Aikalaiskuvaus uudesta Ruotsista, ks. Per Lindeström: Geographia Americae, with an Account of the Delaware Indians, Based on Surveys and Notes Made in 1654-1656.
• Ruotsista ja Suomesta 1600-luvun alussa, ks. esim. Mirkka Lappalainen: Pohjolan leijona – Kustaa II Adolfin Suomi.

Mikko Heimola